ROPE: Sumunovan vampyyrit

[Velkyn Oloth]

Ivan:
Mihinköhän tapahtumiin Blanche viittasi? Niihin, jotka olivat johtaneet Ivanin painumiseen maan alle vai joihinkin muihin? Jos ensin mainittuihin, niin kuinka paljon Blanche tiesi? Kysymyksiä, kysymyksiä... Vastauksia olisi tietysti voinut saada kysymällä, mutta syystä tai toisesta Ivan ei kuitenkaan tehnyt niin. "No, tietysti olen", hän vastasi Blanchen esittämään kysymykseen jättäen kenties tarkoituksella hieman epämääräiseksi sen, oliko tosissaan vai kettuiliko vain. "Kuulumisia voit käydä kyselemässä vaikka kompostin madoilta", Ivan totesi vielä. Mitä tahansa Blanche tiesi - tai oli tietämättä - hän olisi pakostakin huomannut, miten Ivan oli kadonnut kuvioista tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi.  

[Deshwir]

Lucette:
Sormiaan nuoleskellen Lucette katseli maassa makaavaa uhriaan. Hänen salainen pieni paheensa oli repiä ranne auki uhriltaan, kun oli ensin imenyt tämän niin kuiviin, että ihminen menetti tajuntansa. Hänestä oli suorastaan maagista katsella miten viimeisetkin pisarat valuivat kalpenevasta kehosta ulos. Lucette ei voinut vastustaa janoaan ja hän lopulta tappoi tämäkin uhrinsa. Mitä nyt yhdestä kodittomasta. Mutta hän ei ollut vielä täysin tyytyväinen. Adamin elossa pitäminen vei Lucetelta voimia jonkin verran, minkä vuoksi hän joutui etsimään useamman kuin yhden uhrin yössä.

Kun Lucette oli lopulta tyytyväinen, hän veti mustat nahkahansikkaat käsiinsä, piilottaakseen veritahrat. Aina hän unohti, että veri piti pyyhkiä nopeammin pois, mutta joka kerta hän oli yhtä hurmiossa juomisesta. Äkkiä Lucetten kuulo terästäytyi ja hän kuuli puhetta parin hökkelin takaa. Ei, ei ihmisiä. Toisia vampyyrejä. Lucette tunsi olonsa uhatuksi, mutta samalla hyvin uteliaaksi. Hän päätti vain vilkaista mitä kujalla tapahtui, joten hän hyppäsi kevyesti ja hiljaa peltikattoisen hökkelin päälle ja nojautui hieman eteenpäin, nähdäkseen paremmin.  

[Tiazara]

Blanche:

Provosointi ei tepsinyt, niinkuin Blanche oli jo aavistanutkin ennakkoon. Ivan oli sama törppö edelleen, ellei pahempi. Olikohan ne kompostin madot pehmentäneet pahastikin tuota kurjaa kävelevää verenhimoista ruumista? Mutta Blanche ei luovuttanut, Ivanin kohtaaminen Sumunovan rajalla oli tilaisuus mitä ei voisi ohittaa. "Voisit silti olla vähän nätimmin muruseni", Blanche sanoi virnistäen hieman väkinäisesti ja vilkaisi uudelleen ihmisen suuntaan, joka edelleen hämmentyneenä tuijotti vampyyrien suuntaan. Ajatuskin tuohon kurjaan koskemisesta sai Blanchen virnistyksen muuttumaan irvistykseksi. "Iltapalasi lähtee kohta kävelemään", hän tokaisi samalla kun riisui käsistään valkoiset silkkihanskat ja laittoi ne pieneen valkoiseen koristeltuun laukkuunsa. Samassa Blanche iski ihmiseen, lähinnä vain saattaen sen tajuttomuutta muistuttavaan tilaan ja raahasi sen Ivanin luokse. "Syö, äläkä sotke vaatteitani, ja mennään kaupunkiin", Blanche sanoi käskien. Hän vilautti kulmahampaitaan Ivanille vakuuttaakseen että nyt oli tosipaikka, Blanchehan vei Ivanin Euphoriin tänä yönä.  

[Deshwir]

Lucette:
Hän näki kaksi vampyyriä ja jonkun ihmisen, jolla ei niinkään ollut merkitystä. Mies näytti suoraan haudasta nousseelta, mikä ei Luceten pohdinnan mukaan voinut kovin kaukana totuudesta olla. Nainen taas... Lucette ei tiennyt mitä ajatella tuosta ilmestyksestä. Hyvin prameaa. Lucette ei itse välittänyt tälläytyä noin hurjasti. Säikähtäen omia ajatuksiaan hän suojasi mielensä niin nopeasti kuin pystyi. Hän ei halunnut paljastaa itseään vielä ainakaan. Lähteäkö kotiin nyt vai tarkastella vielä toisia? Lucette ei osannut päättää.  

[Velkyn Oloth]

Ivan:
Blanche oli näköjään päättänyt lyöttäytyä seuraan, eikä Ivan ollut aivan varma, mitä asiasta pitäisi loppujen lopuksi ajatella. Hetken aikaa hän harkitsi nopeaa katoamistemppua, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että Blanche oli jollain oudolla tavalla varsin viihdyttävä, kenties hieman yksinäinenkin. Ivan päätti leikkiä mukana ainakin jonkun aikaa. Yö sinne tänne, asioita ehtisi kyllä hoitaa myöhemminkin. "Hyi, en syö", Ivan sanoi jättäen ihmisen Blanchen armoille. Alkupalan jälkeen oli jo varaa vähän nirsoillakin, vaikka peto taisikin olla eri mieltä.  

[Deshwir]

Lucette:
Lucetten onneksi kaksikko näytti olevan niin kiinni omissa asioissaan, etteivät he olleet huomanneet häntä. Lucette päätti että hän myös pysyisi huomaamattomana ja alkoi hivuttautua hiljaa katon reunalle ja hyppäsi äänettömästi alas. Sitten hän lähti kävelemään takaisin Sumunovaa päin. Päästyään pois slummista hän käytti yliluonnollista nopeuttaan ja oli hetkessä kotona. Viitsimättä putsata verisiä käsiään hän vain riisuitui ja meni kellariin ja rohjahti tyhjälle sängylle, sillä Adam ei ollut kotona.  

[Tiazara]

Blanche:

"Ei kelpaa vai?! Sitä on herra alkanut löytää omaa vaatimustasoa sitten itsekin!", Blanche sähähti ja irvisti vielä hurjemmin, kulmahampaat edelleen esillä samalla tönäisten mistään tajuamattoman ihmisen Ivania päin ja putsasi kätensä liinaan minkä kaivoi laukustaan. "Sinähän et aloita tätä leikkiä kanssani nyt. Olen täyttänyt 150 vuotta, eli en ole pelkästään sinua vanhempi, joten vaadin vähän enemmän kunnioitusta sinulta. Kyllä, aika on tosiaan mennyt hurjasti eteenpäin", Blanche jatkoi vakavana, ja näytti siltä että hänen olisi tehnyt mieli huutaa, mutta joutui hillitsemään itsensä ettei häntä kuultaisi. "Jos herra haluaa parempaa saalista ja herra haluaa syödä luksusta, niin menemme saalistamaan kaupunkiin, kun kerran kompostistasi olet jo päässyt ylitse ihan yhtäkkiä!", Blanche sanoi äkäisesti ja otti etäisyyttä levitointikyvyllään Ivanista muutaman metrin, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään. "Ei mitään kunnioitusta... mokomakin... matoaivo...olevinaan kunnon vampyyri...", Blanche mutisi itsekseen kiukkuisena.  

[Velkyn Oloth]

Ivan:
Ivan nappasi ihmisen kiinni ennen kuin tämä rojahti katuun. Tältä etäisyydeltä tuoreen veren houkutus oli lähes sietämätön ja peto vaati välipalaa varsin kovaäänisesti. Ihmisen haju taas... Missähän roskakasassa se oli pyörinyt? Haisi taatusti pahemmalle kuin Ivan itse. Ivan päästi sittenkin edelleen tajuttoman ihmisen kaatumaan ja siirtyi muutaman askeleen verran kauemmas. "Varsinainen vanhus", Ivan tuhahti Blanchen kiukunpuuskan sekaan. "Kunnioitus pitää ansaita." Ivan ei ollut varma, tavoittivatko sanat Blanchen kaiken hänen mutinansa yli, eikä varsinaisesti välittänytkään. Blanchen kiukunpuuskat ainakin olivat ennallaan, vaikka olisihan sen nyt voinut arvatakin. Sen sijaan, että olisi lähtenyt Blanchen perään, Ivan pysyteli paikallaan hetken aikaa ja valitsi sitten vastakkaisen suunnan. Blanchen käyttämä reitti ei suinkaan ollut ainoa, joka vei Euphorin paremmille alueille.  

[Tiazara]

Blanche:

Blanche ei ollut huolissaan Ivanista, vaikka tämä olikin valinnut eri suunnan kuin hän itse. Kuu paistoi kirkkaasti ja Blanche tavallaan nautti siitä, vaikka se tuntuikin jo vähän turhan kirkkaalta, mutta oli se silti jollain tavalla viettelevän kaunis. Sen valo oli ainoa mikä saattoi muistuttaa auringosta jota hän ei voisi enää kohdata ilman vaaraa. Ei sillä että hän olisi siitä nauttinut suuresti ihmisenäkään...

Pian kaupungin keskustassa olikin jo tyylikkäämpää ja äänekkäämpää. Varjoja oli vaikeampi löytää, mutta ne olivat tuttuja Blanchelle. Hän tiesi missä oli hyvä piileskellä. Veri tuoksui hyvältä, ihmiset olivat kauniita, peto muistutti kiihkeästi nälästä, Blanche oli nyt Ivanin kohtaamisen jälkeen siinä pisteessä että kaupungista voisi valita jo kenet vain. Hän käytti nopeaa ja hyväksi todettua taktiikkaansa: valikoi rikkaan näköisen ihmisen, houkutteli hänet syrjään vielä pimeämpiin varjoihin kauniilla ulkonäöllään ja lumouskyvyllään. Tähän saaliiseen Blanche olikin hyvin tyytyväinen, veri vaikutti laadukkaalta, ihminen oli puhdas... tuoksu oli huumaava. Blanche nautti joka hetkestä ja katsoi uhriaan suoraan silmiin ja virnisti. Toinen ei aavistanut mikä häntä tulisi odottamaan. Pian Blanchen hampaat olivatkin ihmisen kaulassa...  

[Velkyn Oloth]

Ivan:
Jonkun matkaa kuljettuaan Ivan saapui valaistuille, keskustaan johtaville kaduille. Myös rakennusten seinissä alkoi näkyä liikkeiden nimikylttejä ja ties mitä mainosvaloja. Joidenkin asuntojen ikkunoista kajasti myös valoa yön pimeyteen. Ivan kirosi itsekseen valojen kirkkauden syvyyksien syövereihin ja keskittyi sitten varjoihin. Ei valoa ilman varjoja ja Ivan oli mestari hyödyntämään vähäisimmänkin varjon omaksi edukseen. Muuten niin väliä, mutta vasta haudasta nousseen kävelevän ruumiin näköisenä oli parempi olla näyttäytymättä liian monille ihmisille. Ja mikä ettei vampyyreillekin, vaikka siinä tapauksessa tulisikin kolhineeksi lähinnä omaa ylpeyttään sen sijaan, että päästäisi liikkeelle ties minkälaisia huhupuheita kävelevistä ruumiista. Siistiytyminen olisi kieltämättä hyvä vaihtoehto. Ensin kuitenkin ruokaa ja sitten voisi ruveta selvittelemään, mitä kaikkea omaisuudesta ja mitkä kontaktit olisivat vielä jäljellä vai pitäisikö aloittaa kaikki alusta.

Ivan hiippaili varjojen suojissa, näkymättömissä enemmän tai vähemmän uteliailta katseilta, kohti Euphorin keskustaa. Hän ei kuitenkaan ollut menossa aivan ydinkeskustaan, vaan jäi vaanimaan sopivaa saalista erääseen hieman muita varjoisampaan kadunkulmaan. Kovin pitkään hänen ei tarvinnut odotella, kun uhriksi kelpaava henkilö sattui kohdalle. Helposti kuolemaan houkuteltava tapaus tämäkin, mutta slummien kurjaa tasokkaampi kuitenkin.