|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Jun 10, 2010 5:29 am
|
|
|
|
|
|
|
Posted: Thu Jun 10, 2010 5:55 am
|
|
|
|
Gaelethia:
Mutinaa. Jos joku kuuntelisi tarkkaan sitä hän kuulisi. Mutinaa. Luonnonvalkoiseen kultakoristeltuun hupulliseen viittaan kääriytynyt siro hahmo yritti vaivoin päästä väkijoukon läpi markkinahumussa. Oli niin kuuma iltapäiväkin! Mutinaa. Haltianeidon päässä liikkui niin paljon asioita, hän kantoi maailman murheita harteillaan, hän halusi pelastaa nämä syntiset lapset, johdattaa heidät parempaan maailmaan... Mutin... Yhtäkkiä hän tunsi jonkun tarrautuvan hänen käteensä, vahva ote, josta ei päässyt riuhtoutumaan noin vain irti. Ote oli vahvan lisäksi likaisen rasvainen, ällöttävä. Se tahrasi hänen valkoisen kaapunsa hihan ruskean vihertäväksi. Jos haltianeito jotain vihasi, hän vihasi likaa. Hän ei nähnyt kuka häneen oli tarrautunut, koska se oli edelleen hänen selkäpuolellaan, ja juuri kun hän oli kääntymässä katsomaan, hän tunsi samanlaisen otteen toisessa käsessään, sotkien jälleen lisää... Nyt hän ei enää mutissut. Nyt hän kirkaisi.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|